Kauneudesta

Ajattelin kirjoittaa teille muutaman kappaleen kauneudesta.

Minulle kauneus ei ole sitä, että näytän aina hyvältä. Harva meistä ajattelee aina "onpa vetävän näköinen mimmi" kun katsoo peiliin. Minä en ainakaan. Minulle kauneus on sitä, että joskus, esimerkiksi kerran viikossa peilistä katsoo takaisin viehättävä yksilö. Suurin osa päivistä menee niin, että kuvajainen on mukiinmenevä yksilö. Ja sitten on vielä ruma-tyhmä-päivät, milloin vaatteet ei istu, naama näyttää kauhealta ja tukka ei asetu. Näitä päiviä on varmasti jokaisella naisella.

Lehtien sivuilla ja suurimmassa osassa blogeja näämme täydellisiä naisia. Naisia ilman näppyjä, harottavia kulmakarvoja ja epätasaista ihonsävyä kaksoisleuasta puhumattakaan. Minulta, kuten suurimmalta osalta naisista löytyy nämä kaikki ja paljon enemmänkin näitä "virheitä".

Otan esimerkiksi itseni, sillä vain itsestään onnistuu bongaamaan kaikki epäkohdat. Minulla on:

-kaksoisleuka
-finnejä
-sekaväriset silmät
-inhottavan ruskeat omat hiukset
-rehottavat kulmakarvat
-pieni ylähuuli ja iso alahuuli
-pyöreät kasvot
-puolitaipuvat hiukset, ei kiharat eikä suorat vaan jotain siltä väliltä
-iso takamus
-hulvattoman suuri vatsakumpu
-paksut reidet
-tajuttoman suuret allit
-hyvin lyhyt kroppa
-pulleat ja lyhyet sormet
-kunnon kaviot
-jne.

Moniko teistä on pongannut nämä kaikki minusta ja / tai pitänyt näitä huonoina puolina. Tuskin kaikki. Mutta entäs jos yritettäisiin kääntää nämä "epäkohdat", ainakin osa niistä positiivisiksi.

-jännät silmät, kun väri on omituinen
-ei ainakaan maantienharmaat hiukset
-tuuheat kulmakarvat
-erikoinen suu
-rehevät muodot
-taskukokoinen pituus


Näettekö, ei se niin vaikeaa ole.

Kukapa meistä haluaisi näyttää huonoja puoliansa ulospäin. Mutta itse olen ainakin päättänyt keskittyä niihin hyviin puoliin, ja jättää ihan tylysti huomiotta huonot puolet. Entäs sitten, vaikka olen tällainen?

Ja muistakaa, hymy kaunistaa!

Kuvituskuvat: weheartit