Suoraa puhetta tabusta

Laihduttaminen on tabu. Naiset eivät saa julkisesti myöntää laihduttavansa, me kiinteytetään kroppaa tai ollaan kuntokuurilla. Laihduttaminen sanasta tulee ikävät vibat, joita kukaan ei toivo itselleen. Lähimpien ystävien kesken puhutaan kyllä suoraan, mutta muuten ei kukaan myönnä laihduttavansa.

Mistä tämä johtuu? Luulisin, että laihduttaminen sanalla on paljon kielteistä taustahälyä. Naisen pitäisi olla tyytyväinen vartaloonsa sellaisenaan, eikä tieten tahtoen ajatella haluavansa painoa pois. Itsevarma nainen on kaunis, ja miten laihduttava nainen voi olla itsevarma, kun tiedostaa sen, että haluaa kiloja pois.

Laihduttaminen varsinkin suuremmissa mittapuissa on tabu. Jos sanot laihduttavasi, sinut leimataan. Kuljet leima otsassa, joka huutaa "en ole tyytyväinen itseeni". Harmillista. Kun isokokoinen nainen laihduttaa, ajatellaan että nainen ei ole ylpeä kurveistaan.

Itse olen ollut jonkin näköisellä dietillä viime kesästä asti. Mikään ihmedietti ei ole kyseessä, vaan syö terveellisemmin, kävele enemmän. Käymme aina vapaapäivinä mieheni kanssa 4-6km kävelyillä. Huomaan että kuntoni on parantunut huomattavasti, ja on noita kilojakin karissut. Haluan vain, että minulla on kevyempi olla ja jaksan paremmin. Tosin kesän Espanjanreissua ajatellen jonkin näköisessä rantakunnossa oleminen olisi ihan kiva juttu.

Mutta hei naiset rakkaat. Älkää viekö laihduttamista äärimmäisyyksiin, syömishäiriö on ikävä ystävä. Ja toinen juttu minkä jokaisen tulisi muistaa, esimerkiksi 10kg pudottaminen on pitkä prosessi. Se ei mene niin että 1kg / viikko, vaan se vaatii enemmän aikaa että tulokset ovat pysyviä. Älä stressaa, punnitse itsesi vain 1 / viikko, käytä mittanauhaa, se on rehellisempi apuri. Ja muistakaa että menkkojen aikana turpoaa aina, joka kilon tai kaksi. Turha stressi pois ja terveellisemmät elämäntavat, niillä pääsee pitkälle.

Kuvituskuvat weheartit ja pinterest